Hae tästä blogista

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Aloittelijan mietteet kasvivärjäyksestä

Kasvivärjäyksestä innostuneena (en ole vieläkään värjännyt), tapanani on hamstrata tietoa kirjoista. 

Kouluaikoina en tykännyt värjäämisestä, vaikka sitä olisin saanut tehdä kaksi vuotta neulomisen ohella. Otin ennemmin ompelun ja kaavaopin, joka ei kyllä huono ollut sekään. Suurin syy taisi olla opettajassa, jonka opetustyylistä en tainnut pitää. 
Jos nyt saisin valita, tekisin toisin opettajasta riippumatta. 

Suurin ongelmani on nyt kuitenkin kynnys laittaa kasvit pataan. Onko minulla varmasti oikeat välineet ja kasvit? Tuleeko varmasti kasveista väriä ja onnistuuko se? Saanko pysymään värin langoissa? Miten minusta tuntuu, että ennemmin kokeilisin halpaan kaupan lankaan, kuin kalliimpaan aitoon suomalaiseen villalankaan? 
Mutta sitten jos onnistunkin, haluaisin, että värit olisivat villalangoissa, eikä kaupan halpislangassa. 
Puretusaineet onneksi ovat vielä tulossa, joten ehdin kerätä rohkeutta laittaa väripata porisemaan. 
Toisaalta kirjoja lukiessani ei se voi olla vaikeaa! 
Värjäyskurssi olisi kiva, mutta niitä järjestetään turhan kaukana, ja se pitäisi tietää pian lähteekö sinne vai ei. Toivottavasti tänne Pohjanmaalle saadaan oma paikallisyhdistys, jotta saadaan kursseja myös tänne päin.

Mutta toiseen ongelmaan: puutarhassani on kasveja, jotka lähtee kaivinkoneen edeltä pois. Omaani ei enää mahdu, koska työkiireiden vuoksi olen suostunut  hävittämään ison kukkapenkin. Olen yrittänyt etsiä tietoa, saisinko niistä väripataan värejä. Sitten voisin hyvillä mielin luopua niistäkin. Osasta saa ja osasta ei. Koska kaikkia en pysty millään värjäämään kerralla, olen yrittänyt kaivaa tietoa kuivauksesta. 
Huonosti on tietoa, pysyykö esim. Kultapiiskun tai Kirjovuohenputken väri kuivauksessa. Yleinen tieto on, että joidenkin kasvien väri pysyy ja joidenkin ei. 
Mistä nyt sitten tiedän mikä kannattaa ja mikä ei! Jotkut suosittelevat, että keittää väriliemen valmiiksi ja värjää sitten myöhemmin. Siinä varmaan näkisi, lähteekö kasveista väriä, mutta niiden liemien säilöminenkin on haasteensa. 

Toisaalta, keittämisen jälkeen voisi tehdä lankaan väritestin, millainen väri siitä tulee ja sitten varmasti tietäisi, säilöäkö vai ei. . 

Nämä ovat aloittelijan tiukkoja mietteitä, koska kynnys aloittaa on vielä hiukan liian korkea. 
Ja mikä olisi se paras vaihtoehto säilöä kasvit, koska värjäysprosessia en pysty alunan puuttumisen takia heti tekemään. Nyt pitäisi vain löytää se uskallus kokeilla, onnistua, epäonnistua ja yrittää vielä uudestaan. 
Kuvassa kuolleen omenapuu Pirjan kuoret ja Peltokorte. Varmat valinnat kuivaukseen.