Hae tästä blogista

tiistai 28. helmikuuta 2017

Paluu villalangan teon alkulähteille

Halusin oppia kehräämään. 
Villaa oli, rukki oli ja paljon intoa. 
Oma äiti oli kerrannut lankoja paljon rukilla, joten päätimme yhteistuumin yrittää, saataisiin ihan omaa lankaa. 
Villa oli lojunut jo muutaman vuoden pussissa ja oli aika roskaista, mutta onneksi saatiin innokkaat apukädet karstaamaan.
Opettelin ensin kertaamaan joitain ohuita lankoja yhteen, jotta pääsen käsitykseen, kuinka tämä kehruurukki toimii. Sitten vaihdettiin hahtuvaan ja tein 1- ja 2-säikeistä. Ihastuin tähän työtapaan. 
Seuraavaksi siirryttiin villaan. Netin ihmeellisestä maailmasta haettu tieto auttoi pääsemään jyvälle, kuinka sen pitäisi mennä.

Tässä viimeistään oppi, millaista villa on. Näiden villojen rodusta ei meillä ollut tietoa, mutta osa oli todella pitkää ja siitä tuli kovaa lankaa. Vetäminenkin oli vaikeaa. Oikein pehmeää oli vaikea saada alussa pysymään kasassa. 
Mutta harjoitteluvillaa on vielä aika kasa ja uskon että haen parempia villoja, joista voi taidon karttuessa saada jotain todella hienoakin aikaan, ehkä.
Langan teko vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta ei se lopuksi niin vaikeaa ollut ja rasalankaa tuli vähän.
Eihän tätä voi verrata kehräämön lankaan, mutta minun mielestä tämä on todella kaunista ja eläväpintaista lankaa.